Navigaatio

Kategoriat

Interrail joulu 2007

Kun joulu 2006 kului perinteiseen malliin nilkkoja myöten loskassa joulusaunaan kahlaten, heräsi ajatus, josko ensi joulukuu vietettäisiinkin ulkomailla. Espanjaan lähtö tuntui luontevalta vaihtoehdolta, olimmehan kesän reililläkin viettäneet siellä viikon tuttavaperheemme vieraanvaraisuudesta nauttien. Joulun lähestyessä matkakohteesta syntyi kuitenkin keskustelua, ja lopulta vuokrasimmekin talon mafia-meiningistä ja tulivuorista tutuksi tulleesta Sisiliasta. Myös muun muassa Kuuba ja Kroatia olivat harkinnan alla, ja Puolakin taisi saada yhden äänen. Minun ja Penan lisäksi myös iskä ja äiti sekä kesällä Itä-Euroopassa reilanneet Anni ja Matti olivat mukana matkasuunnitelmissa.

Nuorempi polvi, eli minä, Pena, Anni ja Matti, päätimme kulkea Sisiliaan Euroopan halki junalla — olimmehan kaikki jo kesällä tutustuneet reilauksen hienouksiin. Emme halunneet lentomatkustaa, ja myöhemmin Jyväskylän edustajisto kieltäytyi myös Itämerta saastuttavan laivaliikenteen käytöstä. Päätimme siis kiertää Pohjanlahden ja matkata Ruotsin ja Tanskan halki Keski-Eurooppaan.

Lähdimme matkaan 7. päivä joulukuuta, päivä Suomen 90-vuotispäivien jälkeen. Suuntasimme aluksi yöjunalla Kemiin. Olimme ainoat yömatkaajat istumavaunussa. Kemistä matka jatkui bussilla Haaparantaan. Haaparannassa lämpötila alkoi olla jo selvästi pakkasen puolella ja luntakin oli reilusti, joten muutaman tunnin kylmässä odotussalissa venailtuamme oli varsin mukava päästä lämpimään Luleån bussiin. Luleåon saapuessamme ilta alkoi jo hämärtyä. Ehdimme tutkailla kaupunkia muutaman tunnin ja kävimme pizzalla kiinalaisessa raflassa. Kukaan ei uskaltanut jostain kumman syystä testata ruotsin kielen taitojaan, joten artikulaatio hoitui puhtaasti englannilla.

Luleåsta jatkoimme matkaa melko täydellä yöjunalla Tukholmaan. Viereisille pöytäpaikoille leirinsä tehneet japskit naureskelivat hieman Shanghai-huudoillemme pelatessamme korttia. Vaikka saimmekin vallattua kokonaisen pöytäpaikan itsellemme, oli nukkuminen haaste sinänsä paitsi niukan tilan, myös läheisen oven aiheuttaman vedon takia. Onneksi kaikilla oli messissä makuupussit — vaikka Pena ottikin sen mukaan aivan viimehetkellä. Tukholmassa tarkasti kellotettu etenemisemme meinasi katketa, sillä ennalta suunnittelemaamme Kööpenhaminaan menevään X-junaan ei tuntunut saavan varattua paikkoja, vaikka varaus oli pakollinen: olimme liikkeellä niin aikaisin, että lipunmyynti oli vielä kiinni ja puhelinpalvelussa junaan ilmoitettiin olevan vapaana enää 4 paikkaa, joita ei sitä kautta voinut kuitenkaan varata. Päätimme siis marssia suoraan junan konduktöörin puheille, joka päästikin meidät hetken toisen konarin kanssa neuvoteltuaan junaan.

Saavuimme Köpikseen iltapäivällä. Parin tunnin vaihdosta huolimatta emme viitsineet lähteä aseman ympäristöä kauemmaksi, vaan nautimme päiväkahvit asemalla. Erinomaiset chai-latet tuolla Tanskassa muuten. Köpiksestä matkasimme tasaista ja tuulimyllyjen luonnehtimaa maisemaa junan ikkunasta ihaillen, välillä lautan sisälle lastattuna Hampuriin, josta olimme varanneet yöksi hostellin. Oli ihan mukava päästä suihkuun pari päivää putkeen matkustettuaan. Saksalaista olutta maisteltuamme ja Lidissä eväsvarastomme täydennettyämme jatkoimme matkaa Berliiniin, jossa ehdimme hengailla päivän. Tv-torniin emme jaksaneet jonottaa, mutta kävimme muun muassa Euroopan suurimmassa tavaratalossa KaDeWessa. Berliini oli oikein jouluinen pienine myyntikojuineen ja jouluvaloineen. Berliinistä jatkoimme matkaa Müncheniin yöjunalla. Kyseessä oli ensimmäinen istumapaikkavaunu, jossa oli 1) hitosti porukkaa 2) valot poissa koko yön.

Olimme Münchenissa jo kukonlaulun aikaan. Hullun vessavahdin säikäyttämäksi jouduttuamme istuskelimme tovin odotushuoneessa, mutta koska siellä oli hiiri (joka melkein jyrsi penkillä nukkujan kättä), päätimme lähteä käväisemään Itävallan puolella Mozartin synnyinkaupunkina ja laskettelukeskuksistaan tunnetuksi tulleessa Salzburgissa. Reitti kulki hienojen vuoristomaisemien halki. Odotimme näkevämme perillä paljon lunta ja komeita Alppeja, mutta perillä meitä odottikin harmaa ja sateinen kaupunki. Onneksi saimme sentään Mozart-suklaata. Suuntasimme takaisin Müncheniin seuraavalla junalla, jossa hengailimme loppupäivän shoppaillen ja kaupungilla käveleksien. Kävimme myös syömässä erinomaisessa italialaisessa ravintolassa, jossa tutustuimme Nigger-nimiseen juomaan: olutta blandattuna Coca-Colaan. Oli oikein hyvää. Myös Saksan kahvi ja chai latte-kulttuuri on mahtavuudessaan mainitsemisenarvoinen: kahviloista sai jopa puolen litran chai-kupillisia (myös mukaan) ja hinnat olivat edullisempia kuin Suomessa.

Münchenista jatkoimme matkaa Italiaan. Kaikki tiet vievät Roomaan, ja onneksi myös jotkut kiskot. Saavuimme Roomaan aamupäivällä. Junan ikkunasta näkynyt routainen maa ei luvannut hyvää, mutta Roomassa paistoi aurinko ja ilma oli kuin Suomessa alkukesällä. Heitimme kamamme hostellille ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin metroa hyväksikäyttäen. Istuskelimme terasseilla ja käväisimme myös Vatikaanissa. Päivän eestaas käveleksittyämme päätimme syödä illalliseksi pizzaa, Italiassa kun oltiin, mutta pizzat eivät olleet parantuneet yhtään edellisenä kesänä Pisassa ja Venetsiassa nauttimistamme: pohja oli niin kovaa, että sitä piti leikata leipäveitsellä ja täytettä oli liian vähän.

Illan tullen saimme ajatuksen lähteä yksille johonkin mukavaan baariin, mutta kaikki paikat tuntuivat olevan kiinni. Päädyimme lopulta rautatieasemalle, jossa meidän oli määrä treffata lentokentältä tulevat iskä ja äiti myöhemmin illalla. Aseman kahviossa istuskellessamme huomasimme, että jääkaappi oli teipattu umpeen. Siihen oli kiinnitetty paperi, josta selvisi (vaikkemme italiaa osakaan), että alkoholin myynti oli kielletty, koska Mestareiden liigan peli AS Roman ja ManUn välillä oli paraikaa käynnissä. Se selitti, miksi baarit oli suljettu. Myöhemmin aseman eteen alkoi kokoontua kilvin ja pampuin varustettuja mellakkapoliiseja, joista osa tuli myös aseman sisälle. Jäimme kyyläämään tilannetta lähietäisyydeltä. Hetken päästä keltapunaisin kaulaliinoin varustautuneita Roman kannattajia alkoi saapua asemalle. Ovella vartioivat poliisit käskivät heitä riisumaan kaikki fanitusvarusteensa. Kohta pitkä jono stadionilta saapuvia busseja ajoi aseman pihalle, ja faneja alkoi virrata sisään sankoin joukoin. Tilanne pysyi (harmi kyllä) rauhallisena, eikä kukaan edes vastustanut fanitusvarusteistaan luopumista. Ehkä siksi, että peli päättyi 1-1.

Puolenyön aikoihin iskä ja äiti saapuivat ja saatoimme heidät hotellilleen. Seuraavat pari päivää kiertelimme kaupunkia vielä lisää, kävimme muun muassa jälleen Vatikaanissa, Colosseumilla, Pantheneumissa, historiallisessa keskustassa ja kyyläämässä italialaista lähiöelämää metron viimeisellä pysäkillä — sekä tietenkin useampaan otteeseen syömässä pizzaa ja pastaa viinilasin äärellä. Toisena iltana huomasimme, että äidin lompakko oli kadonnut. Tämä ei sinänsä ollut suuri menetys, sillä pankkikortti, rahat, passi ym. olivat rahavyössä, mutta muun muassa ajokortti meni lompakon mukana. Varas oli luultavasti iskenyt ruuhkaisessa metrossa. Pettymys on epäilemättä ollut suuri, kun lompakosta on löytynyt arvottoman korttikasan lisäksi vain muutama kolikko. Illan paikasta toiseen säntäiltyämme saimme lopulta tehtyä rikosilmoituksen.

Rooma oli hieno paikka, eikä ruuhkaa ollut juurikaan — paitsi tietysti jonkin verran nähtävyyksien lähellä näin sesonkiajan ulkopuolellakin. Toisin kuin Ruotsissa, Tanskassa ja Saksan kaupungeissa, ei joulu näkynyt kovin paljon: muualla kadut ja rautatieasemat olivat täysissä joulukoristeissa, mutta Roomassa koristeita oli vähänlaisesti. Toki esimerkiksi Pietarin aukiolle ja Colosseumin viereen oli pystytetty isot joulukuuset. Kaikkiaan kolme päivää Roomassa hengailtuamme lähdimme yöjunalla — tällä kertaa peräti makuuvaunussa — kohti Sisiliaa. Ilma kylmeni äkisti viimeisenä iltanamme Roomassa ja jouduimmekin odottelemaan Sisilian junaa pari tuntia jäätävässä odotussalissa makuupusseihin kääriytyneenä Neekeriä pelaten. Kylmyys selittyy ehkä sillä, ettei odotustilassa ollut ovea. Törmäsimme myös "aseman puliukkoon".

Aamulla junamme lastattiin laivaan ja seilasimme Messinan salmen yli Sisiliaan. Messinassa ollessamme hytissämme kävi huumekoira, joka söi lattialle tippuneen pähkinän. Näin minulle ainakin kerrottiin, nukuin nimittäin yläpetissäni autuaan tietämättömänä tästä kaikesta. Maisemat kävivät heti Sisilian puolelle saavuttuamme varsin vuoristoisiksi. Meren rantaa pitkin kulkevan junan ikkunoista saattoi myös ihailla merestä nousevia tulivuoria. Hyppäsimme pois junasta S. Piero Pattin asemalla. Asema oli pieni, eikä siellä ollut mitään pienen asemarakennuksen lisäksi (palautti elävästi mieleen viime kesän reilillä tutuksi tulleen etelä-ranskalaisen kylän Frejusin).

Pähkäilimme jonkin aikaa, miten pääsemme talollemme, kunnes kysyimme eräältä ohikulkijalta, mistä saisimme taksin. Kappas vain, tyyppi sattui itse olemaan taksikuski (tai näin hän ainakin väitti, ilmeisesti virallisia takseja ei edes ollut). Hän soitti paikalle kaverinsa, koska emme mahtuneet yhteen autoon, pakkauduimme kyytiin ja erittäin pelottava automatka kohti taloamme alkoi: kuski ajoi kapeita katuja pitkin tuhatta ja sataa Sono l'italianoa popittaen. Vieläkin pelottavammaksi meininki kävi, kun kurvasimme vuoren rinteellä sijaitsevalle talollemme johtavalle mutkittelevalle ja paikoittain hyvin kapealle vuoristotielle. Selvisimme kuitenkin hengissä (vaikka auto kerran melkein hyytyi kesken nousun) Agri-turismon pihaan, jossa selvisi, että varsinainen vuokranantajamme, Fabio, odotti meidän tulevan vasta illemmalla. Hänen veljensä kuitenkin luovutti meille avaimet ja vei meidät jeepin takakontissa talollemme (joka sijaitsi vain puolen kilometrin päässä). Fabion veli esitteli hieman taloa ja lupasi, että Fabio tulee illalla kertomaan lisää. Hän kehoitti myös vuokraamaan auton, sillä esimerkiksi lähin kauppa oli S. Giorgiossa, joka sijaitsi merenrannalla vuoren alla. Pertsa kuitenkin sanoi "Vii aar veri sport" ja asia oli sillä selvä.

Talo oli oikein mukava ja pihalta avautui mahtavat maisemat alla olevaan Pattin kylään ja merelle, josta kohosi tulivuoria, kuten Stromboli. Öinen näkymä valoineen oli erityisen hieno. Minä ja Pena saimme itsellemme "kopin", jossa oli kerrossänky. Jouduin nukkumaan yläsängyssä ja olin varma, että sänky romahtaa hetkenä minä hyvänsä (ei romahtanut — ihme kyllä). Ensimmäisenä iltana oli kylmä, mutta kuten Fabion veli sanoi, ilma oli poikkeuksellisen viileä. Aivan toppatakkikeli ei kuitenkaan ollut, mutta siitä huolimatta panimme jo Roomassa merkille, että porukka kulki talvitakkeihin verhoutuineina, kun itse vetelimme t-paidoissa. Seuraavana päivänä ilma onneksi lämpeni, ja istuskelimme aamupäivät ulkona aurinkotuoleissa auringosta nauttien. Tuota salaperäistä Fabiota saimme odotella usemman päivän, mutta lopulta Fabio ilmaantui mukanaan appelsiineja. Hän lupasi myös, että saamme käydä poimimassa ilmaiseksi appelsiineja talomme edessä sijainneesta appelsiinitarhasta. Näin teimmekin useaan otteeseen. Keskustelua herätti, onko Fabio vai Fabion veli vanhempi — ja kumpi on kuumempi.

Kauppareissut meren rannalla sijaitsevaan S. Giorgioon — joita tehtiin lähes päivittäin — vaativat energiaa: rinkat ruokaa täynnä ylämäkeen auringon paahteessa vaeltaminen oli melkoista hommaa, mutta onneksi puolimatkassa oli näköalatasanne, jossa oli penkit. Kauppareissujen yhteydessä oli mukava kahlailla meressä ja istuksia rannalla — ja tietysti etsiä hienoja kiviä. Ruokavalio koostui Italia-henkisesti hyvin pitkälti pastasta, oliiveista, vaaleasta leivästä ja juustoista. Erityisesti pastaa tuli jossain muodossa syötyä melkein päivittäin — sekä juotua viiniä. Agri-turismon yhteydessä sijaitsevasta ravintolasta pystyi myös ostamaan talon omaa viiniä. "Vorrei komprare vino rosso per casa" oli varsin hyödyllinen lausahdus.

Jouluaattoa edeltävällä viikolla teimme retken mafian entiseen keskukseen Palermoon. Anni ja Matti jäivät talonvahdeiksi. Junailimme Palermoon S. Girogiosta. Koska saavuimme perille melko myöhään, päätimme yöpyä siellä. Palermo oli melko kaoottinen mesta, mutta omalla tavallaan varsin viehättävä paikka: maisema oli melko törkyistä ja autoja — ja skoottereita — oli aivan jumalattomasti. Ne ajelivat vapaasti myös vanhan kaupungin kapeita kujia pitkin. Tutustuimme Palermossa Sisilialaiseen erikoisuuteen, marsipaanista muotoiltuihin, varsin aidon näköisiin hedelmiin. Melko imeliä. Sillä aikaa, kun olimme Palermossa, olimme saaneet naapureita paritalomme toiselle puoliskolle: japanilaisia. Ainakin näin päättelimme, kun näimme heidät hyppimässä pihalla kameroiden kanssa. Myöhemmin selvisi kuitenkin, että naapurimme olivatkin kiinalaisia, osaammehan Penan kanssa yhden kurssin verran kiinan perusteita opiskelleina kiinaa täysin sujuvasti ja siksi tunnistimme heidän puhekielensä.

Jouluaatto sujui hyvin pasta-, viini- ja kasvispitoisen jouluruoan merkeissä sekä perinteisiä suomalaisia joululauluja naapureiden iloksi laulaen. Joulukuusen sijaan saimme joulupalmun, kun Fabion jengi laittoi pihapalmuumme valoköynnöksen. Onneksi sentään ihan neutraalin keltaisen — useimmat naapuritalot kun oli koristeltu toinen toistaan räikeämmillä ja välkkyvämmillä jouluvaloilla. Vietettyämme pari viikkoa Sisiliassa, minä, Anni ja Matti lähdimme junailemaan kotiinpäin. Muut jäivät Sisiliaan vielä reiluksi viikoksi ja lensivät kotiin.

Matkasimme yöjunalla Pattista Venetsiaan. Venetsiassa oleskelimme päivän. Aurinko paistoi ja kaupunki näytti aivan samalta kuin kesälläkin, ihmisiä vain oli hieman vähemmän. Viime kesänä tutuksi tullut tukahduttavan kuuma ja kostea ilma ei myöskään häirinnyt tällä kertaa. Vaellellessamme Venetsian kapeilla kaduilla tapahtui pienoinen ihme, kun löysimme Italiasta oikeasti hyvää pizzaa tarjoavan ravintolan: pizzassa oli oliiviöljyllä kostutettu pehmeä pohja ja paljon täytteitä — ja hintakin oli Suomen vastaavaa edullisempi. Ehkä parasta pizzaa, jota on tullut syötyä. Kyllä Italiassa osataan siis hyvääkin pizzaa vääntää. Venetsiasta matka jatkui muutaman vaihdon kautta Ljubljanaan, jonne saapuessamme meitä tervehti reipas —3:n asteen pakkanen, joka tuntui melko purevalta plussakelissä vietetyn ajan jälkeen. Hostellihuoneemme sijaitsi 12. kerroksessa ja sieltä avautui melko hyvä näkymä kaupungin ylle.

Ljubljanassa oli täysi uudenvuodentohina päällä, ja keskusta oli täynnä myyntikojuja ja torimeininkiä. Lisäksi Kolmoissillan kupeeseen pystytetyllä lavalla riitti esiintyjiä joka ilta puoleenyöhön saakka — vaikka varsinaiseen uudenvuodenaattoon oli vielä 3 päivää aikaa. Erityisen mukavia olivat keskustan glögiä ja lämmintä punaviiniä myyvät ulkokojut, joiden yhteydessä oli kaasulämmittimet, joiden lämmössä sai nauttia kuuman juomansa. Kävimme myös Ljubljanan linnassa, vaikkei siellä hyvien näkymien lisäksi paljon muuta ollutkaan. Kesällä Ljubljanassa käydessään Anni ja Matti olivat tykästyneet Sokolin, paikallisen ravintolan, omaan olueen. Kävimmekin syömässä Sokolissa, joka oli mainio paikka. Tosin "persikkaiseksi" kehuttu olut oli ihan yhtä pahaa kuin olut yleensäkin, joten annoin Annin juoda omani. Muutenkin Ljubljanan ruokatarjonta oli hyvää ja kohtuuhintaista.

Uusivuosi lähestyi, eikä meillä ollut mitään hajua, minne mennä viettämään sitä. Netistä tutkimalla selvisi, että Ljubljanan hostelleissa ei ollut lainkaan tilaa, eikä myöskään Prahassa, jonne alunperin suunnittelimme menevämme. Myöskään Wienistä ja Bratislavasta ei löytynyt yöpaikkaa. Lopulta keksimme lähteä Krakovaan, jossa tilaa riitti. Varasimme sängyt Bling Bling-hostellista, jossa ensin meidän reilijengimme oli majoittunut kesän alkupuolella ja myöhemmin myös Anni ja Matti olivat yöpyneet omalla reissullaan. Ainoa ongelma oli Krakovaan ajoissa pääseminen: uudenvuoden takia kaikki junat olivat täysiä, eikä Ljubljanan aseman henkilökunta ollut kovin auttamishaluisella tuulella. Plan B:n plan B:tä hyödyntäen onnistuimme kuitenkin keplottelemaan itsemme Wienin kautta Krakovaan. Wienin juna oli aivan täysi ja jouduimme seisomaan vajaan tunnin ennen kuin onnistuimme valtaamaan itsellemme istumapaikat. Anni ja Matti pääsivät ykkösluokkaan. Junan ikkunasta avautui hieno luminen Alppi-maisema.

Krakovan junassa samaan vaunuosastoon sattui kaksi suomalaista tyttöä: toinen oli aupairina Saksassa ja toinen opiskeli musiikkia Salzburgissa. Annoimme heille muutamia käytännön vinkkejä, missä kannattaa käydä. Krakovaan palaaminen oli mukavaa, olihan paikka tullut kesällä melkoisen tutuksi. Vaikka hyväksikäytimme myös hostellin keittiötä, tuli ravintoloissa käytyä syömässä keskimäärin kahdesti päivässä. Onneksi Krakovassa on halpaa — etenkin markettiruoka. Uusivuosi kului muiden hostellivieraiden kanssa loungessa hengaillessa ja korttia pelatessa (opetimme muille sanat "matalampi" ja "korkeampi", joita tarvittiin Fuck the Dealerissa). Uusi vuosi otettiin vastaan Vanhankaupungintorilla, joka oli aivan tukossa ihmisistä — mikä oli aika hyvin, kun ottaa huomioon sen, että kyseessä on yksi Euroopan suurimmista toreista. Torin keskellä olevalla lavalla soi kummallinen teknopoppi ja raketit ja skumppapullot räjähtelivät. Itse varustauduimme venäläisellä skumpalla, jonka hankimme Bling Blingin kulmalla sijaitsevasta 24/7 auki olevasta viinakaupasta. Kuten jo kesällä totesimme, Krakovasta löytää yöaikaan helpommin viinaa kuin ruokaa.

Vietimme vielä uudenvuodenpäivän Krakovassa. Aamuyöllä lähdimme Berliinin kautta Hampuriin. Hampurista Kööpenhaminaan matkatessamme jouduimme turvautumaan plan b:hen, koska junat olivat täysiä, mikä tarkoitti yön viettämistä jääkylmässä odotuskopissa Neunmünsterin pienellä asemalla Köpiksen junaa odottaen, joka oli kaiken lisäksi 30 minuuttia myöhässä. Köpiksessä selvisi, että X-juna Tukholmaan on täynnä, joten varasuunnitelmalle oli jälleen käyttöä: päätimme junailla Malmöön. Täällä selvisi, että Göteborgin kautta saattaisi päästä Luleåon, joten jatkoimme edelleen sinne.

Göteborgin asemalla kävimme suihkussa, jonka jälkeen jouduimme odottelemaan laiturilla "suihkunahalla" 45 minuuttia myöhässä olevaa Luleån junaa. Junassa onni vihdoin kääntyi, kun konduktööri siirsi meidät päivävaunusta yövaunuun, sillä koirille tarvittiin tilaa. Näin pääsimme istumapaikan hinnalla nukkumaan lepovaunuun. Oli kieltämättä mukavaa saada nukkua pitkästä aikaa hyvin. Luleåsta jatkoimme matkaa Haaparantaan, jossa oli aivan helvetillisen kylmä. Kaiken lisäksi meillä ei ollut mitään hajua, mistä bussimme Kemiin lähtee, joten harpoimme hypotermian partaalla kilometrikaupalla pakkasessa, kunnes löysimme Tornion linja-autoaseman. Missasimme edellisen bussin noin puolella minuutilla. Onneksi asemalla oli lämmin odotuskoppi.

Kemiin päästyämme joudumme jälleen yhden ongelman eteen, kun Junamaatista ei voinut varata lippua Helsingin junaan. Junaan päästyämme selvisi miksi: juna oli täynnä. Jouduimme istumaan tavaravaunussa. Ajattelimme tietysti, että osa porukasta jää pois Oulussa ja saamme vallattua itsellemme paikat, mutta Oulussa porukkaa tulikin enemmän kyytiin kuin lähti pois. Ilmeisesti lomat olivat juuri loppuneet. Yksittäisiä paikkoja toki oli siellä täällä, mutta totesimme, että tavaravaunussakin matkustaa mukavammin. Hetken tavaravaunussa istuskeltuamme siirryimme ravintolavaunuun äkäisen myyjätädin vastusteluista huolimatta, joka lopulta joutui antamaan periksi, koska niin moni oli jäänyt ilman istumapaikkaa. Itse palasin kuitenkin takaisin tavaravaunuun, sillä pyykkipusseista sai väsättyä melko hyvän sängyn. Ainut ongelma oli se, että makuupussini on kesämallia ja tavaravaunussa kävi hirveä veto, mutta reppumatkailun henkeen kuuluukin pieni mukavuudesta tinkiminen. Itse asiassa ihan hyvä lopetus reissulle. Kotiuduimme 4.1. oltuamme matkalla vajaan kuukauden.

Reilielämää - kuvia interraililtä

« Takaisin