Tämä päivä oli hyvä päivä suomalaisille: alkuillasta Suomi varmisti pääsynsä neljän parhaan joukkoon jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa. Muutamaa tuntia myöhemmin Suomea Eurovision-laulukilpailuissa edustanut Lordi teki historiaa päästessään ensimmäisenä Suomen euroviisuedustajana esikarsinnasta finaaliin. Suomen menestys ulkomailla – on kyse sitten urheilusta tai laulukilpailuista – on omiaan nostattamaan suomalaisten isänmaallisuuden tunnetta ja vie pohjaa siltä väitteeltä, että suomalaisuus ja kansalaisuuden tunne yleensä ovat häviämässä globalisaation ja yksilöllisyyden tieltä. Esimerkiksi vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruuden ratkettua suomalaisten keskuudessa oli havaittavissa kansallistunne, millaista ei ollut nähty sitten sotien.
Aina ei ole ollut näin. Ei tarvitse mennä kun parisataa vuotta ajassa taaksepäin, kun käsitteet ”Suomi” ja ”suomalainen” eivät vielä olleet samanlaisia itsestäänselvyyksiä kuin tänä päivänä. 1800-luvun alkupuolella käydyn Suomen sodan myötä Suomesta tuli Venäjän autonominen osa. Kansallisena herättäjänä ja suomalaisuusmiehenä tunnettu A.I. Arwidsson tiivisti kansan tuntemukset kliseeksi muodostuneeseen lausahdukseensa: "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia." Alkoi järjestelmällinen Suomi-kuvan rakennus, jonka johtohahmona toimi J.V. Snellman. Snellman loi kansalliskirjallisuuden käsitteen ja totesi kirjallisuuden tärkeimmäksi tehtäväksi kansallisen identiteetin vahvistamisen. Kansallisromantiikan aikaisella kirjallisuudella olikin merkittävä asema Suomi-kuvan rakentamisessa ja kansallisen identiteetin vahvistamisessa 1800-luvulla. Erityisesti Johan Ludwig Runebergin kahdessa osassa, vuosina 1848 ja 1860, ilmestyneellä Vänrikki Stoolin tarinat-runokokoelmalla on ollut suuri vaikutus Suomalaiseen kulttuurin. Lähteinään Suomen sodasta kertovia balladeja sisältävään, ruotsinkieliseen runokokoelmaan runoilija käytti perimätietoa ja veteraanien kertomuksia.
Vänrikki Stoolin tarinat sai loistavan vastaanoton niin tavan kansan kuin veteraanienkin keskuudessa. Teos vaikutti paljon suomalaisten asenteisiin Suomen sotaa kohtaan. Huolimatta hyvästä asemasta Venäjän vallan alla, Suomen sota oli suomalaisten silmissä hävitty sota, jota ei muisteltu hyvällä mielellä. Vänrikki Stoolin tarinoiden myötä asenteet alkoivat kuitenkin muuttua positiivisemmiksi. Runeberg korottaa runoissaan sodan sankareiksi tavalliset sotilaat, ja vierittää syyllisyyden sodan häviämisestä ruotsalaisen sodanjohdon harteille. Tämä vapautti suomalaiset tappion tuomasta häpeästä, mikä paransi suomen kansan itseluottamusta ja vahvisti osaltaan kansallista identiteettiä.
Isänmaa on Vänrikki Stoolin tarinoiden runoissa tärkeässä asemassa. ”Oi maamme, Suomi, synnyinmaa / soi sana kultainen! / Ei laaksoa, ei kukkulaa, / ei vettä, rantaa rakkaampaa / kuin kotimaa tää pohjoinen, / maa kallis isien.” kuuluu sankarieepoksen ensimmäisen osan aloittavan Maamme-runon ensisäkeistö, joka ylistää Suomea ja korostaa suomalaisten rakkautta kotimaataan kohtaan. Kansallisromantiikalle tyypillinen isänmaan ihannointi jatkuukin teoksen ensimmäisestä säkeistöstä aina viimesäkeisiin asti. Suomea pidetään Jumalan lahjana, jota tulee rakastaa ja suojella – vaikka henkensä uhalla. Suomen kansan yhteiseksi kokema tehtävä, isänmaan vaaliminen ja suojelu, olikin omiaan vahvistamaan kansallishenkeä Venäjän vallan alla sinnittelevässä Suomessa. Kotimaan kuvailu vahvisti kuvaa siitä, että todella oli olemassa paikka nimeltä Suomi – Suomea kun ei vielä tuolloin koettu edes yhtenäiseksi alueeksi.
Vänrikki Stoolin tarinat vahvisti myös käsitystä siitä, että oli olemassa yhtenäinen Suomen kansa. Teoksen runot kertovat, millaisia suomalaiset ovat – tai millaisia heidän pitäisi olla. Vänrikki Stoolin tarinoiden teho perustuu mieleenpainuviin henkilöhahmoihin, jotka edustavat suomalaisille tyypillisiä piirteitä. Erityisesti teos korostaa isänmaallisuutta: isänmaan puolesta kaatumista ihannoidaan. ” - - Ken täällä horjuis vanhuuttaan! / Ei, nuorna kuolla eestä maan / ja kunnian ja kuninkaan, / sep´ ois ihanaa!” julistaa Vänrikki Stoolin toisen osan aloittava runo Sotilaspoika kansallisromantiikan henkeen isänmaallisuutta tihkuen. Isänmaallisuuden lisäksi suomalaiset kuvataan urhoollisiksi, rehdeiksi sekä velvollisuudentuntoisiksi – ja lisäksi hieman yksinkertaisiksi. Kaikkia näitä ominaisuuksia on löydettävissä yhdestä Runebergin tunnetuimmista hahmoista, Sven Dufvasta. Vaikkei Dufvaa ole älyllä siunattu, on hänelle annettu sitäkin enemmän rohkeutta ja velvollisuudentuntoa. Dufva kaatuu urheasti taistellen estäessään yksin venäläisten etenemisen muiden paetessa.
Vänrikki Stoolin tarinoiden merkitys Suomi-kuvan kannalta on keskeinen. Teosta luettiin Suomen kouluissa vuosikymmenien ajan, ja sadat tuhannet ihmiset ovat sen sivuilta oppineet, millaista Suomi ja sen kansa ovat. Vaikka teoksen käyttö opetustarkoituksessa onkin tänä päivänä lähes lopetettu, on Vänrikki Stoolin tarinat vaikuttanut yhdessä muun kansallisromanttisen kirjallisuuden kanssa paljolti siihen kuvaan, mikä meillä nykypäivänä on Suomesta ja suomalaisista. Vänrikki Stoolin tarinoiden tärkeästä asemasta suomalaisille kertoo myös se, että Maamme-runosta on muodostunut kansallislaulumme.