"We are the nobodies,
we wanna be somebodies"

Koska satuin saamaan remontin valmistuttua sivuni auki juuri tänään, on minun luonnollisesti kommentoitava Jokelan tapausta — sekä tietenkin spekuloitava sen syitä. "Sturmgeistin manifestiin" (löytyi You Tubesta englanniksi, Irkkukalleriasta suomeksi) ja You Tuben videoihin tutustuneena olettaisin, että motiivina on ollut paitsi julkisuudenhalu, myös koulumurhaajien, erityisesti Eric Harrisin, sairaalloinen ihailu sekä yksinkertaisesti angstaaminen. Näennäiset poliittiset syyt ja ideologia ovat pelkkiä säälittäviä yritelmiä löytää rationaalinen motiivi teolle. Tässä on jälleen yksi niistä joka toisesta suomalaisnuoresta, joka haluaa tutkimusten mukaan julkkikseksi. Tyyppi on epäilemättä saanut kunnon kicksit, kun on miettinyt saamansa julkisuuden määrää. Hän onkin väsännyt oikein nätin mediapaketin, josta löytyy videoita, tekstejä sekä kuvia aseen kanssa ja ilman. Ja selityskirje on tietenkin käännetty myös englanniksi, että toisinajattelijan leima on varma myös ulkomailla.

Julkisuutta ainakin tuli ihan mukavasti: naama koreilee kummankin iltapäivälehden kannessa ja nimi tunnetaan Jenkkilässä asti. Iltapäivälehtien tapauksen näkyvä puiminen on loistava esimerkki muille syrjäytyneille, jotka haluavat, että joku huomaa heidätkin: pyssyn hankintaan vaan ja ammuskelemaan ohikulkijoita uhriluku maksimoiden. Kämppis osti Iltalehden ja Iltasanomat, joten pääsin tutustumaan niiden laatujournalismiin aiheesta. Jälleen kerran asiat oli kerrottu täysin asiallisesti ja tragedialla lainkaan mässäilemättä. Iltalehti oli liittänyt mukaan kartan koulusta, johon oli merkitty surmaajan reitti ammuskelureissullaan. Asiaa! Ja päälle vielä noin kahdenkymmenen paikalla olleen kertomus tapahtumista, yksitiskohtainen selvitys ampujan viimeisestä päivästä, unohtamatta tietenkään kuvia itkevistä ihmisistä. Sosiaaliporno in my ass.

You Tubeen jätetyssä viestissä on paljon kolmoispisteitä (...) käyttäen esitetty paikoin periaatteessa melkein järkeviä ajatuksia luonnonvalinnasta (koska ne oli varastettu Linkolan Penalta), mutta lisäksi natsien malliin väärin tulkittua Nietzschen yli-ihmisajattelua. Tämän jälkeen aletaankin jo puhua "älykkäistä yksilöistä" ja "idiokraattisesta enemmistöstä", joka pitää tuhota. Täysin naurettavaa, sanon minä. Pelkkää syrjäytyneen ja yksinäisen ihmisen yritystä paeta huonoa itseluottamustaan ja alemmuudentunnettaan. On helpompaa ajatella, että muut eivät ansaitse sinua kuin kohdata se tosiseikka, että vika on sinussa itsessäsi. Ammuskelija sanoo, että on vihainen ihmiskuntaa kohtaan ja määrittelee teon "poliittiseksi terrorismiksi". Kohteen valinnasta päätellen ei ihan. Mutta pitäähän sitä toki kostaa syrjijöilleen ja kouluun iskemällä pääsee vielä siinä sivussa samalle listalle Harrisin ja Kleboldin kanssa.

Auvinen kirjoittaa "I am prepared to fight and die for my cause. I, as a natural selector, will eliminate all who I see unfit, disgraces of human race and failures of natural selection." vedoten, huvittavaa kyllä, luonnonvalintaan. Luonnonvalinnan pääajatus kuitenkin on, että sopeutuvimmat yksilöt selviävät ja pääsevät lisääntymään. Tämä yksilö ei ole millään tavalla sopeutuvainen. Vajavaisilla sosiaalisilla kyvyillä sekä heikohkolla fenotyypillä ei pitkälle pötkitä julmassa maailmassa. Mutta tuhosihan Pekka-Eerikki toki lopulta myös itsensä. Taisi hiffata kuuluvansa itsekin samaan roskasakkiin kuin me idiokraattinen enemmistö.

Yhteenvetona: tyyppi kyllästyi olemaan luuseri ja päätti lähteä näkyvästi. Marilyn Mansonin Columbinesta tekemä The Nobodies pätee tähänkin.

Ja loppuun konkreettinen parannusehdotus tilanteelle. Jo niin moneen kertaan kuultujen paremman mielenterveystyön ja lapsien tarkemman kasvatuksen sijaan sanoisin, että kaikkein tehokkain tapa rajoittaa nuorison intoa koulutovereidensa järjestelmälliseen lahtaamiseen on suhtautua kouluiskujen tekijöihin seuraavasta videosta oppia ottaen: Pekka-Eric Tribute (Live Leak)

Lunta!

Kuten aiemmin totesin, syksy todellakin on aivan mainio vuodenaika ja ylivoimainen suosikkini, mutta rajansa kaikella. Siinä vaiheessa, kun syksyä on jatkunut jo muutama kuukausi, valtaosa puiden lehdistä tippunut ja päivät hämärtyneet kestoillaksi, maailma alkaakin näyttää oranssin sijaan harmaan ruskealta ja piristävän syyssateen lisäksi alkaa noteerata myös märät kengät. Tänä aamuna vetäistessäni verhot ikkunasta huomasin kuitenkin suureksi riemukseni, että ulkona sataa lunta. Ensilumesta innostuneena kiskaisin jalkaan tuulipuvunhousut, nappasin kameran ja lähdin vaeltelemaan pariksi tunniksi läheisille vuorille (eli Koskelan kalliolle). Maasto toi paikoittain mieleen Norjan tunturiseudut.

Palattuani kotiin vaellusreissultani muistui mieleeni, että on pyhäinpäivä. Päätimme Henriikan ja Tiinan kanssa lähteä fiilistelemään hautausmaalle ja pienen harkinnan jälkeen otimme kohteeksemme Hietaniemen. Vaikka vaatevarustus oli täysin asianmukainen, hypotermia uhkasi iskeä jo bussia odotellessa. Vaeltelimme kuitenkin urhoollisesti kynttilämeren keskellä muutaman tunnin, jonka aikana tutustuimme muun muassa herroihin nimeltä Kekkonen, Waltari ja Topelius. Otimme pienen arvauskilpailun siitä, kuinka monta kynttilää Kekkosen haudalle on tuotu. Minä arvasin 16, Henriikka 6 ja Tiina 32. Paikalle saavuttuamme hämmästykseksemme haudalla oli veikkaukseni mukaisesti tasan 16 kynttilää (vaikka pari niistä olikin sammunut). Se on sitä pyhäinpäivän taikaa. Kellon lähestyessä kymmentä palasimme kotpuoleen kaakaokupposen äärelle. Pyhäinpäivän kuvasarja löytyy täältä.

Pitäisi nostaa kissa pöydälle ja alkaa taas - yllätys yllätys - laskea matikkaa ensi viikon tenttiä silmällä pitäen. Kirjaimellisesti, meillä on nimittäin tämän viikon ajan hoidossa Tiinan kissa Tarantella (Tortilla, kuten minä asian ilmaisen), joka istuu varsin mielellään työpöydälläni, koska siitä näkee nin hyvin kadulle. Tykkään siitä, vaikka se raapiikin minua koko ajan. Luennoilla on tullut käytyä melko tunnollisesti, onhan tämän periodin lukujärjestykseen sattunut poikkeuksellisen mielekkäitä kursseja: orgaanista kemiaa, ympäristöpolitiikkaa ja vanhenemisen tutkimusta. Jeh.

Takaisin ylös