No niin, vihdoinkin sain tehdyksi matkakertomuksen joulun reilistä. Ehkäpä jonain päivänä luen sen vielä läpi ja korjaan kirjoitusvirheet.
Tenttikausi on jälleen meneillään. Toissayönä luin 400 sivua sosiaalipsykologiaa yhdessä yössä ja ehdin nukkua 2 tuntia ennen tenttiin menoa. Tentistä selvittyäni kaivoin tilastotieteen muistiinpanot esiin ja perehdyin niihin seuraavan yön. Ja taas parin tunnin yöunilla kokeeseen. En kuitenkaan usko, että verrattain vähäinen unen määrä näkyi suorituksessani, korkeintaan vierustovereiden, jotka kavahtivat punasilmäistä olemustani. On parempi mennä tenttiin nukkumatta, mutta lukeneena kuin toisinpäin.
Koska huomisaamuna on sosiologian päätösluento, en viitsi nukkua tänäkään yönä, sillä en jaksaisi herätä luennolle: siellähän saattaa vaikka tulla tärppivihjeitä. Sosiologian taitoja joutuu onneksi esittelemään vasta 12. maaliskuuta. Ehkäpä kerrankin aloitan lukemisen ennen tenttiä edeltävää iltaa.
Heheh, kemian tenttiin valmistautumisen ohella maratoonasin taannoin vähän Muumeja Ylen areenassa. Muumit on kyllä kertakaikkisen huippu ohjelma. Muumi-pappa ja Hemuli ovat ihan parhaita. Oli pakko kirjoittaa ylös parhaita juttuja. Pitäisi varmaankin joskus yrittää kirjoittaa myös se matkakertomus tuosta joulukuun reissusta.
Niisku-neiti astuu vuoristopolulla harhaan ja vierii polkua pitkin kukkaa tutkivan Hemulin ohi
Hemuli: Herra jestas, lumipallo keskellä kevättä. Noh, kasvitieteilijää se ei liikuta (jatkaa kukan tutkimista)
Niisku-neiti on pyörtynyt ja Muumi-peikko sanoo kantavansa tämän kotiin
Hemuli: Vaikeaa, tukeva tyllerö. Ehkä hän tokenee, jos kaadamme kylmää vettä hänen päälleen.
Niisku-neiti on menettänyt muistinsa ja luulee olevansa prinsessa.
Muumi-peikko: Sanoin häntä prinsessaksi, mutta vain leikilläni
Muumi-pappa: Hyvä, ettet koloratuurisopraanoksi!
Prinsessaksi itseään luuleva Niisku-neiti ojentaa köyhäinavuksi keittoa köyhäksi luulemalleen Vilijonkalle
Niisku-neiti: Tässä, eukko-parka!
Vilijonkka: Vai rohkenet sanoa minua köyhäksi, sinä joka et omista edes puseroa. Syö itse soppasi!
Hemuli: Apua, tulkaa apuun!
(Hemuli juoksee karkuun sarvikuonoa)
Hemuli: Apua, tulkaa apuun!
(Hattivatit ovat ajaneet Hemulin tolppaan)
Hemuli: Apua, tulkaa apuun!
(Hemuli on tippunut kallionkoloon etsiessään kasveja)
Muumi-peikko kertoo, kuinka eläintarhan karanneita eläimiä etsivät miehet ovat yrittäneet pyydystää Muumi-peikon ja Niisku-neidin
Muumi-peikko: Voitteko kuvitella, meitä luultiin virtahevoiksi
Muumi-pappa: Mitä?! Kuka kehtasi luulla semmoista? Törkeyden huippu! Me muumit poikkeamme täysin virtahevoista. Virtahevot eivät käytä esiliinaa tai kirjoita muistelmia!
Eläintarhan miehet ovat tulleet muumitaloon hakemaan sinne piilotettuja villieläimiä
Eläintarhan mies: Päästäkää eläimet ulos, niin meidän ei tarvtse tunkeutua sisään
Muumi-pappa: Talossani ei ole eläimiä!
Eläintarhan mies: Hetkinen! Herrahan näyttää olevan itse yksi niistä virtahevoista!
Muumi-pappa: Enkä! Minä olen Muumi-pappa ja tämän talon omistaja
Eläintarhan mies: Virtahepo te olette!
Muumi-pappa: Hävetkää!
Eläintarhan mies: Virtahepo, joka omistaa talon ja pitää laitonta eläintarhaa!
Jou, kotiuduin viikko sitten ja on kyllä vähän pitänyt kiirettä: periodi jäi matkan takia sen verran pahasti kesken, että tammikuulle pakkautui kolme tenttiä. Luettavaa sellaiset 5 kirjaa. Nouuu. Huomenna alkavat luennot. Itse aloitan lomanjälkeiset opinnot reippaasti sosiaalipsykologialla. Jej.
Sen verran sain kuitenkin aikaiseksi, että kokosin matkakuvat näkyville. Lähiviikkoina pitänee laatia jonkinmoinen matkakertomuskin, ettei ehdi unohtamaan kaikkea. Onneksi matkapäiväkirjaan tuli tehtyä jonkin verran muistiinpanoja reissun varrelta.
KUVIA SISILIASTA JA INTERRAILIN VARRELTA