Reunalla.net

Reunalla.net... Que!?

Keskiviikkona oli fuksiaiset ja meidän pienryhmämme Hot "Raiders" voitti fuksisuunnistuksen :D Aiheena oli olympialaiset ja päätimmekin alunperäisestä suunnitelmasta poiketen pukeutua pyöräilijöiksi, liikuttiinhan rastilta toiselle pyörillä. Pukukoodinamme oli tiukat trikoot, kireä t-paita ja pyöräilykypärät. Teimme myös sormiväreillä paperilakanasta aika hienot numerolaput. Itse olin japanilainen, mutta joukkueestamme löytyi edustajia aina Somaliasta Ruotsiin. Ihmiset katsoivat hiukkasen pitkillä, kun vetelimme ympäri kaupunkia pyöräilykamoissamme. Kovin moni ei varmaan uskaltaisi enää käydä lääkärillä, jos jostain olisi ilmennyt, mitä alaa edustamme.

Rastit olivat varsin haasteellisia, jouduimme mm. käymään uimassa ja tekemään ihmispyramidin, mutta hauskaa oli. Lahjoimme rastien pitäjiä Tasavalta-viinalla terästetyllä energiajuomalla (ja tällä hoidettiin tietenkin myös joukkueen nesteytys), paljaalla pinnalla sekä kauniilla laululla. Iltajuhlat olivat ilmasen viinan bileet, joissa oli tarjolla pirtuun tehtyä boolia ja kaljaa. Juhlissa palkittiin myös meidät fuksisuunnistuksen voittajat ja saimme palkinnoksi kiertopalkinnon (eli kärsineen näköisen pehmolelunorsun), kermavaahtoa ja hammasharjan. Lavalla piti tietenkin huutaa vielä kerran jossain vaiheessa iltaa spontaanisti syntynyt joukkuehuutomme "vittu me parannetaan tää kansa".

Lokakuussa pääsemme ensimmäistä kertaa edes vähän tositoimiin (jos nyt lääkärin perässä juokseminen sitä on), kun meidät jaetaan Oulun läänin ja Pohjois-Suomen terveyskeskuksiin kolmen päivän terveyskeskusharjoitteluun. Yliopisto maksaa majoituksen ja matkat, eli toivotaan, että pääsen jonnekin ihan outoon paikkaan mahdolisimman pohjoiseen, tuohan sattuu nimittäin parhaaseen ruska-aikaan.

Koulua on nyt tullut käytyä reilu viikko ja hieman on kiirettä pitänyt (vaikka eräät "pena ja anni" muuta väittävätkin). Luentoja ei oikeastaan ole kovin paljoa (anatomiaa ma-pe klo 8-12 + harjoitusryhmissä työskentelyä nelisen tuntia viikossa + jotain tietokonehommaa muutama tunti viikossa), mutta erinäisiä fuksirientoja on ollut ihan mukavasti. Pienuudestaan huolimatta Oulu on ihan kiva kaupunki (sellutehdas ei ole edes haissut kuin yhtenä päivänä), kampus varsin viihtyisä, ruoka hyvää ja porukka mukavaa. Tällä viikollakaan ei pitäisi tulla kovin tylsää, sillä ohjelmassa on Korttelihaipakkaa (paikallinen Joen yö), ensi viikolla olevien fuksiaisten suunnitelua (aiheena on Olympialaiset, joten pienryhmämme aikoo antiikinaikaisten olympialaisten henkeen pukeutua toogiin) ja Killan rastipäivä. Viikonloppuna pitäisi piipahtaa Helsingissä hakemassa pyörä, joka ei mahtunut muuttokuormaan.

Tänään teimme anatomian ensimmäiset harjoitukset eli leikimme koko iltapäivä erilaisilla mikroskoopeilla. Takarivi (eli 7. ryhmä), johon onnettomuudekseni myös itse kuuluin, joutui opettajan silmätikuksi heti alkuunsa pienien huolimattomuusvirheiden seurauksena. Onneksi sanktioksi tarkoitettu julkinen nöyryytysyritys epäonnistui, sillä satuimme tunnistamaan stereomikroskoopilla otetun kuvan. Eka harjoitustyö ei siis ollut kovin mielenkiintoinen, mutta jossain vaiheessa tänä syksynä pääsemme tekemään dissektion sialle. Joulukuussa järjestettävälle ihan oikealle dissektiokurssille sen sijaan pääsee vain 30 parhaan arpaonnen omaavaa fuksia (koputtakaa puuta). Ruumiinavaukseen pääsy taitaa siis jäädä 2. vuonna järjestettävälle patologian kurssille... Damn.

Koska syksy on siis varsinaisten opintojen osalta melko väljä (tosin ryhmätöissä on läsnäolopakko ja itsenäistä luettavaa riittää), päätin mennä niin vaihtoon lähtöä kuin väitöskirjaakin silmällä pitäen iltalukioon opiskelemaan aikoinaan hieman heikosti suoritamaani englantia. Tavoitteena olisi kirjoittaa se ensi syksynä. Siis A-englannin ylioppilaskoe, ei väitöskirjaa. En kuitenkaan aloita turhan vauhdikkaasti: ensimmäinen kurssi on yläasteen englantia kertaava. Ilmottauduin myös venäjän perusteiden kurssille, joka viime keväänä jäi pääsykoekiireiden takia vähän kesken. Ehkä nyt siis paremmalla motivaatiolla niin englanti kuin venäjäkin...

Tämän kevään lääketieteen opiskelijavalinnan tulokset Hesaa ja Turkua lukuunottamatta on nyt julkistettu ja pääsin Ouluun. Olin pääsykokeen jälkeen äärimmäisen kettuuntunut: Galenos oli hallussa melko yksityiskohtaisesti, mutta pääsykokeessa Galenos-tieto olikin yllättäin aivan sivuosassa oheismateriaalin soveltamisen ja melko pitkälti kirjan ulkopuolisia tietoja vaatineiden laskujen rinnalla. Koe oli myös erittäin pitkä, joten 1/4 tehtävistä jäi kokonaan tekemättä. Kaiken huippu oli lopun puhdasta tilastotiedettä oleva 12 pisteen tehtävä, jonka taisin vetäistä nollille, vaikka matikan opiskelija olenkin. Koe oli kyllä ehdottomasti vaikein tähänastisista lääkiksen valintakokeista, johon olen törmännyt. Se näkyi myös sisäänpääsyn matalissa pisterajoissa.

Olin tänä keväänä Valmennuskeskuksen Medisiini-kurssilla, josta koen hyötyneeni lähinnä matskujen, vertaistuen sekä vertaispaineen osalta. Itse kurssiin ehdin opintopisteiden keräämisen takia panostaa harmillisen vähän, joten työskentelyn pääpaino oli jälleen kerran viimeisen kuukauden intensiivisessä opiskelussa. Kaikkiaan luin 600-sivuisen Galenoksen kerran kokonaan läpi viimeisen 50 sivun valintakokeen kannalta turhalta vaikuttavaa vuorovaikutuksia-osiota lukuunottamatta alleviivauksia ja muistiinpanoja tehden. Viimeisen viikon ajan keskityin alleviivauksien ja muistiinpanojen vielä kerran läpi lukemiseen. Kuten arvata saattaa, kiire tuli, enkä ehtinytkään koskaan laskea vanhoja pääsykokeita läpi, kuten olin suunnitellut. Pääsykokeisiin tutustuin vain siis sen verran, mikä kurssin aikana annettiin kotitehtäväksi tai tehtiin tunnilla. Toki myös viimevuotinen pääsykoekokemus auttoi huomattavasti.

En kuitenkaan voi vähätellä työpanostani ja yrittää antaa kuvaa, että olisin päässyt sisälle helposti. Vaikka luinkin Galenonoksen vain kerran, luin sen huolella ja muistiinpanoja kertyi reilun kokoinen pino. Oma lukutekniikkani ei vain vaadi kirjan useampaan kertaan lukemista: kun jotkut lukevat tekstin moneen kertaan vähän pintapuoleisemmin ja saavat siitä hyvän kokonaiskuvan 3. tai 4. kerralla, itse luen "kerralla kunnolla" eli tartun jokaiseen lauseeseen ja mahdollisesti palaan siihen vielä uudelleen. Hidasta, mutta tehokasta. Viime kevään ansiosta tiesin myös jo ennalta hyvin, mitä tuleman pitää ja pystyin arvioimaan paljonko tiettyyn alueeseen menee aikaa.

Nettikirjoittelun perusteella moni tuntuu jälleen olevan liikkeellä "en lukenut ollenkaan, mutta silti pääsin sisään"-asenteella, vaikka todennäköisesti ovatkin tankanneet Galenosta päähänsä tuntikaupalla joka päivä. Toki on mahdollista, että tämänvuotisesta kokeesta olisi saattanutkin selvitä lähestulkoon pelkillä hyvillä lukiopohjilla ja fy/k/ma-lahjakkuudella, sen verran soveltava koe kuitenkin oli, mutta yleensäkään en tajua, mitä hienoa on yrittää antaa sellainen kuva, että on päässyt sisään ihan vain "lahjakkuudella". Kyllä kova työ on paljon arvostettavampaa kuin sattumalta saadut hyvät geenit.

Muihin aiheisiin mennäkseni: rikoin kamerani ja ensi viikolla olisi edessä neljän päivän Venäjän reissu, tällä kertaa Vepsään. Harmittaa, kun ei pysty kuvaamaan. Pitäisi kai alkaa katselemaan uutta kameraa.

No niin, vihdoinkin sain tehdyksi matkakertomuksen joulun reilistä. Ehkäpä jonain päivänä luen sen vielä läpi ja korjaan kirjoitusvirheet.

INTERRAIL JOULU 2007

Takaisin ylös