Reunalla.net

Reunalla.net... Que!?

Tämän kevään lääketieteen opiskelijavalinnan tulokset Hesaa ja Turkua lukuunottamatta on nyt julkistettu ja pääsin yllätyksekseni toisella yrittämällä Ouluun. Olin pääsykokeen jälkeen äärimmäisen kettuuntunut: Galenos oli hallussa melko yksityiskohtaisesti, mutta pääsykokeessa Galenos-tieto olikin yllättäin aivan sivuosassa oheismateriaalin soveltamisen ja melko pitkälti kirjan ulkopuolisia tietoja vaatineiden laskujen rinnalla. Koe oli myös erittäin pitkä, joten 1/4 tehtävistä jäi kokonaan tekemättä. Kaiken huippu oli lopun puhdasta tilastotiedettä oleva 12 pisteen tehtävä, jonka taisin vetäistä nollille, vaikka matikan opiskelija olenkin. Koe oli kyllä ehdottomasti vaikein tähänastisista lääkiksen valintakokeista, johon olen törmännyt. Se näkyi myös sisäänpääsyn matalissa pisterajoissa.

Olin tänä keväänä Valmennuskeskuksen Medisiini-kurssilla, josta koen hyötyneeni lähinnä matskujen, vertaistuen sekä vertaispaineen osalta. Itse kurssiin ehdin opintopisteiden keräämisen takia panostaa harmillisen vähän, joten työskentelyn pääpaino oli jälleen kerran viimeisen kuukauden intensiivisessä opiskelussa. Kaikkiaan luin 600-sivuisen Galenoksen kerran kokonaan läpi viimeisen 50 sivun valintakokeen kannalta turhalta vaikuttavaa vuorovaikutuksia-osiota lukuunottamatta alleviivauksia ja muistiinpanoja tehden. Viimeisen viikon ajan keskityin alleviivauksien ja muistiinpanojen vielä kerran läpi lukemiseen. Kuten arvata saattaa, kiire tuli, enkä ehtinytkään koskaan laskea vanhoja pääsykokeita läpi, kuten olin suunnitellut. Pääsykokeisiin tutustuin vain siis sen verran, mikä kurssin aikana annettiin kotitehtäväksi tai tehtiin tunnilla. Toki myös viimevuotinen pääsykoekokemus auttoi huomattavasti.

En kuitenkaan voi vähätellä työpanostani ja yrittää antaa kuvaa, että olisin päässyt sisälle helposti. Vaikka luinkin Galenonoksen vain kerran, luin sen huolella ja muistiinpanoja kertyi reilun kokoinen pino. Oma lukutekniikkani ei vain vaadi kirjan useampaan kertaan lukemista: kun jotkut lukevat tekstin moneen kertaan vähän pintapuoleisemmin ja saavat siitä hyvän kokonaiskuvan 3. tai 4. kerralla, itse luen "kerralla kunnolla" eli tartun jokaiseen lauseeseen ja mahdollisesti palaan siihen vielä uudelleen. Hidasta, mutta tehokasta. Viime kevään ansiosta tiesin myös jo ennalta hyvin, mitä tuleman pitää ja pystyin arvioimaan paljonko tiettyyn alueeseen menee aikaa.

Nettikirjoittelun perusteella moni tuntuu jälleen olevan liikkeellä "en lukenut ollenkaan, mutta silti pääsin sisään"-asenteella, vaikka todennäköisesti ovatkin tankanneet Galenosta päähänsä tuntikaupalla joka päivä. Toki on mahdollista, että tämänvuotisesta kokeesta olisi saattanutkin selvitä lähestulkoon pelkillä hyvillä lukiopohjilla ja fy/k/ma-lahjakkuudella, sen verran soveltava koe kuitenkin oli, mutta yleensäkään en tajua, mitä hienoa on yrittää antaa sellainen kuva, että on päässyt sisään ihan vain "lahjakkuudella". Kyllä kova työ on paljon arvostettavampaa kuin sattumalta saadut hyvät geenit.

Muihin aiheisiin mennäkseni: rikoin kamerani ja ensi viikolla olisi edessä neljän päivän Venäjän reissu, tällä kertaa Vepsään. Harmittaa, kun ei pysty kuvaamaan. Pitäisi kai alkaa katselemaan uutta kameraa.

No niin, vihdoinkin sain tehdyksi matkakertomuksen joulun reilistä. Ehkäpä jonain päivänä luen sen vielä läpi ja korjaan kirjoitusvirheet.

INTERRAIL JOULU 2007

Tenttikausi on jälleen meneillään. Toissayönä luin 400 sivua sosiaalipsykologiaa yhdessä yössä ja ehdin nukkua 2 tuntia ennen tenttiin menoa. Tentistä selvittyäni kaivoin tilastotieteen muistiinpanot esiin ja perehdyin niihin seuraavan yön. Ja taas parin tunnin yöunilla kokeeseen. En kuitenkaan usko, että verrattain vähäinen unen määrä näkyi suorituksessani, korkeintaan vierustovereiden, jotka kavahtivat punasilmäistä olemustani. On parempi mennä tenttiin nukkumatta, mutta lukeneena kuin toisinpäin.

Koska huomisaamuna on sosiologian päätösluento, en viitsi nukkua tänäkään yönä, sillä en jaksaisi herätä luennolle: siellähän saattaa vaikka tulla tärppivihjeitä. Sosiologian taitoja joutuu onneksi esittelemään vasta 12. maaliskuuta. Ehkäpä kerrankin aloitan lukemisen ennen tenttiä edeltävää iltaa.